”Tuottaako Maria Huhmarniemi porot jotakin uutta taidemaailmaan, jossa lappilaiset taiteilijat ovat esittäneet jo vuosikymmeniä runsaasti poroaiheisia teoksia?” kysyi Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura Kotipalkisilla näyttelyn avajaispuheessa. – Kysymykseen ei liene vielä vastausta ennekuin yleisö, kriitikot ja taidehistorioitsijat ovat arvottaneet teokset.
Poroja on toki nähty lappilaisessa taiteessa paljon. Syy siihen löytyy Lapin kulttuurista. Poro ja porotaide ovat osa lappilaista ja saamelaista kulttuuria moniulotteisine merkityksineen. Taiteilijat työstävät teemoja, jotka he kokevat henkilökohtaisesti merkityksellisiksi. Samalla poronhoitoalueella asuvat ihmiset voivat nähdä nykytaidetta, joka käsittelee heidän omaa kulttuuriaan ja elinympäristöään. Taiteen kentällä on tilaa myös porotaiteelle.
Lapissa porotaiteella tarkoitetaan poroaiheista taidetta sekä teoksia, joita taiteilijat tekevät käsityöyrittäjien kaltaisesti Lappi-kuvaa tuottaen. Porotaiteen käsite on noussut esiin Rovaniemellä, jossa kaupunki on rahoittanut useita poroaiheisia julkisia teoksia. Porotaiteen kritiikki on liittynyt kysymykseen korkeatasoisesta julkisesta taiteesta. Saataisiinko kaupunkeihin kiinnostavampia ja vaikuttavampia taideteoksia, jos taiteilijoiden suunnittelu olisi vapaampaa?
Kotipalkisilla-näyttelyssä olen itse päätynyt poroaiheiseen teokseen pohtiessani maankäytön ristiriitoja Lapissa. Näyttelyssä kysyn, mahtuvatko poronhoito, kaivosteollisuus, matkailu ja villieläimet samaan maisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti